GEARDOLUOLA

Nyt kun viimeisen vuoden aikana aika monella on herännyt kiinnostus varusteiden ompeluun, ajattelin että voisin perustaa ketjun josta löytyisi kaikki perusasiat yhdestä paikasta.. Säästän sillä myös omaakin aikaani ettei tarvii vastailla yksittäisiin privaviesteihin joissa kysytään aika pitkälti samoja asioita.

Aloitetaan ompelukoneesta.

Pari vaihtoehtoa, hommata joko ns "semi-industrial" kone (wanhan hyvän ajan pöytäkone jossa on metallinen koneisto) tai sitten teollisuusompelukone.

Oma Pfaff 332 koneeni on tuollainen semi-industrial, ikää rouvalta löytyy 50 vuotta.

Pöytäkoneen hyvät ja huonot puolet:

+ Helppo käsitellä,
+ Ei vie paljon tilaa
+ Painaa aika paljon, mutta ei niin paljon etteikö sitä voisi helposti viedä tarvittaessa huoltoon
+ Pöytäkoneissa on käytännössä aina servomoottori, eli konetta pystyy myös "ryömittämään"
+ Suhteellisen halpoja

- Jossain vaiheessa tehot loppuu kesken, esimerkiksi jos pitää ommella useita kerroksia corduraa ja webbingiä (silloinkin konetta voi käyttää manuaalisesti, koneen päässä olevan kääntöpyörän avulla)

- Neulojen ja langan paksuus pienempi kuin teollisuuskoneissa (toisaalta, ainakin oman koneen kohdalla ei ole tullut raja vastaan, vaan sillä pystyy käyttämään juuri niin paksuja neuloja ja lankaa kuin on tarpeen)

- Yleensä pelkästään alasyöttöisiä (eli paininjalan alla oleva hammastettu levy liikkuu ommellessa, syöttäen kangastaeteenpäin. Raskailla/paksuilla materiaaleilla voi tulla haasteita

Teollisuuskoneen hyvät ja huonot puolet

+ Tehoa löytyy vaikka pienelle kylälle

+ Yleensä useampia syöttömekanismeja (neulasyöttö sekä mahdollisesti yläsyöttö.. Tosin joissain hommissa toi yläsyöttö on rasite)

- Aivan tuhottoman painavia (eräs mitä testasin, painoi jotain 120 kiloa.. sitä ei ihan niin vain kuljetetakkaan huoltoon)

- Isokokoisia, vaatii pakettiauton kuljettamiseen. (ne ei yleensä ole pelkästään ompelukoneita, vaan pöytä kuuluu kokonaisuuteen)

- Yleensä niissä on kytkinmoottori. Eli kun laittaa virran päälle, moottori lähtee pyöriin täysillä kierroksilla. Konetta voi "ryömittää" luistattamalla kytkintä samaan tapaan kuin vaikkapa autossa, mutta se on todella tarkkaa puuhaa. Himpun verran liikaa painoa pedaaliin, ja kone ampaisee täysille kierroksille. Ne joissa on servomoottori (samantyyppinen kuin mikä pöytäkoneissa on) on aika harvinaisia (ainakin jos käytettyä konetta ostaa), ja jos sellainen löytyykin, niin se servomoottori näkyy myös hinnassa, nostaen sitä muutamalla huntilla. On toki mahdollista vaihtaa se moottori jälkiasenteisesti, mutta sen toimenpiteen osaavia ei ihan joka kulman takaa löydy.

- Hiton kalliita.. Hinnat alkaa muutamista sadoista (tosi vanhat käytetyt). Uutena ne maksaa jokusen tonnin.

- Yleensä rakennettu käyttämään voimavirtaa (sellanen paksu punapäinen pistoke). Ne jotka käyttää valovirtaa (siis sitä mitä kodin seinästä saa) on erikseen muokattu sitä varten. Eli voimavirtakoneenkin saa modattua normi pistokkeille, en vain tiedä paljon se maksaa.. Ja ihan maallikko sitä ei varmastikkaan saa itse tehdä, vaan pitää tilata sähkäri.

Jos mulla olisi tilaa (eli siis ihan oikea työhuone), käyttäisin sekä teollisuuskonetta että päytäkonetta.. Koska ne kaksi täydentäisivät toisiaan. Mutta tällä hetkellä kun työpisteeni on makkarissa, siihen ei ole mahdollisuutta.. Ainakaan meidän perheen tilankäyttöpääliköltä olisi turha odottaa moiseen lupaa.

Muistakaa että jos kone on "teollisuusompelukone", se ei välttämättä takaa sitä että se soveltuu juuri gearin valmistamiseen. Kannattaa siis kysyä myyjältä että minkälaisiin hommiin hän on sitä käyttänyt.


Neulat

Farkkuneulat on ainoita oikeita tähän hommaan. Neulan koko riippuu ihan koneen asettamista rajoituksista, itselleni menee koot 90-110 ihan mukavasti (näistä kokoa 90 käytän ylivoimaisesti eniten)

Ja sitten mennään materiaaleihin;


Lanka.

Jos puhutaan milspec-kamasta, "de facto" lanka on #69 bondattu nylon lanka (bonded nylon thread, på engleska) Jotkut tykkää käyttää #92 lankaa, mutta nekin myöntää että se on vähän yliampuvaa, ja että kertaakaan varusteet ei ole hajonnut jos ovatkin käyttäneet #69 lankaa. Toi numero siiis ilmoittaa langan paksuuden; Isompi on paksumpi.

Eli #69 langalla pärjää. #92 lankaa voi käyttää jos huvittaa, mutta ei siitä mainittavaa lisähyötyä juurikaan ole.

Paksu lanka onkin yksi asia mikä pitää huomioida ostettaessa ompelukonetta.. Kaikkiin koneisiin ei #69 lanka käy, se on liian paksua. Eli ostaessa konetta kannattaa tiedustella langan maksimipaksuutta.

Cordura

Eniten gearin valmistuksessa käytetyt vahvuudet (tai tiheyttähän toi denierilukema itseasiassa kai ilmoittaa) on 1000 denieriä ja 500 denieriä. Tonninen on tietty vähän jäykempää ja paksumpaa. Valtaosa markkinoilla olevista varusteista on tonnisesta, tosin nykyään moni valmistaja on alkanut siirtymään 500 denierin suuntaan, tai ainakin tarjoaa sellaisen vaihtoehdon.

Jos 500 denierin ja 1000 denierin kestävyyttä vertaa, niin 500d on puolet tonnisen painosta, ja 70% kestävyydestä.


Hardware, elikäs "klipsut" ja sen sellaiset.

Suosittelen käyttämään ITW:n hardwareja. Ne on Milspecciä ja koska valtaosa kaupallisista gearin valmistajista käyttää juurikin ITW:tä, on yhteensopivuus taattu.

Myös Gerard Swartz valmistaa laadukasta hardwarea, mutta en tiedä onke se milspecciä/berry compliant-kamaa.

Mutta noi on siis kaksi valmistajaa joiden tuotteita kannattaa käyttää, muita ei kannata edes harkita.

Webbingi:

Yleisimmät käytetyt standardit:

Mil-T-5038 Grosgrain Nylon Webbing (tunnetaan myös nimillä grossgrain ribbon ja binding tape) Tätä käytetään yksinomaan kanttinauhana.. Jotain esim reppujen sisällä olevia lenkkejä siitä voi toki tehdä, mutta ei mitään minkä pitäisi kestää paljon painoa

MIL-W-17337

Yleisin käytetty webbing. Käytetään esimerkiksi Pals-kujissa. Todella monikäyttöinen "yleiwebbingi"

Mil-W-43668

Jäykempää ja paksumpaa kuin yllämainittu. Hyvä Pals kujiin ainakin jos nauha ei mene saumaan asti, tai jos sauman paksuus ei ole ongelma. Tämän kanssa on vaikeampi työskennellä kuin 17337:n kanssa, juurikin ton paksuuden/jäykkyyden takia.

A-A 55301 uudempi versio 43668:sta. Hieman ohuempi ja ei niin jäykkä kuin 43668, mutta kuitenkin järeämpää kuin 17337. Esimerkiksi printattu multicam webbing on juurikin tätä tyyppiä

Vetoketjut

Coil zipper on se mitä yleisimmin käytetään.. En tiedä mikä ton suomenkielinen nimi on, mutta ei tarviikkaan kun en sitä suomesta osta. koko 8 on hyvä all around koko.. koko 5 on hyvä esimerkiksi reppujen sisäpuolella oliviin taskuihin. Koko 10 onkin sitten jo aika järeä, en ole nähnyt tarpeelliseksi käyttää.


Ja mistä noita saa?

Ei ainakaan suomesta. Eikä oikeestaan Euroopastakaan, vaan rapakon takaa pitää tilata.

rockywoods.com on todella monipuolinen kauppa josta varsinkin aloittelija (eli sellainen joka ei esimerkiksi osta webbigiä täysissä 100/150 jaardin rullissa) löytää paljon matskua. Siinä mielessä hyvä kauppa että niiltä löytyy oikeistaan kaikki tarvittava eli ei tarvitse monista eri paikoista alkaa materiaaleja metsästämään

jontay.com on yksi esimerkki tukkukaupasta joka myy esimerkiksi noita webbingejä rullittain (100 tai 150 jaardia/rulla) Velcroa saa myös muistaakseni 36 jaardin rullissa.

supplycaptain.com: ITW:n hardwaret. Kohtuulliset postikulut ja kertakaikkiaan erinomainen asiakaspalvelu. SIeltä löytyy paljon muutakin kivaa sälää.

Ebay-kauppa textile_specialist: Kohtuuhintaista yksiväristä corduraa, kuten CB:tä, OD:ta, RG:tä.. Lankoja myös. Eivät mainosta toimittavansa OCONUS, mutta kyllä ne toimittaa kun vaan kysyy.

Ostaakko webbingiä rullissa vaiko metritavarana? Pidemmän päälle rullissa ostaminen tulee PALJON halvemmaksi, koska rullissa metrihinta voi tippua melkein puoleen siihen verrattuna että jos ostaisi metritavarana.

Ai niin, voisi olla aiheellista tehdä myös pieni lista muista materiaaleista/työkaluista millä aloittelija pääsee alkuun:

- Saksia (monta). Itselläni on kahdet todella hyvät (ja kalliit) sakset ainoastaan corduran leikkaamiseen.. Toiset tarkempaan työskentelyyn, toisissa on taas 20 cm pitkät
terät jotka on näppärät kun leikkaa isompia palasia pois rullista. SItten on yhdet sakset webbingiä varten, yhdet lankaa varten ja yhdet pahvia varten (niillä saksilla
millä leikkaat kangasta, ei koskaan saa leikata pahvia)

- Ratkoja.. Tai pari. Yksi on hyvä olla varalla jos satut rikkomaan toisen
- Kuumaliimapistooli ja reippaasti liimapuikkoja
- kangasliimaa (gutermanin keltainen putkilo on aivan jäätävän hyvää ainetta)
- paperiklipsejä (jos vaikka reppuja teet, niin sitten niitä tarvii paljon.. mulla niitä on jotain pari sataa)
- Viivottimia, eri mittaisia (myös geokolmio ja suorakulmioita). Itselläni lyhin viivotin on 30cm, ja pisin 100cm
- Joku jolla leikata tarkemmin corduraa.. Jotkut tykkää käyttää sellasia rullaleikkureita, itse käytän teräsviivaimen ja skalpellin yhdistelmää.
- Puolia ompelukoneeseen
- Öljyä ompelukoneeseen
- Tusseja
- jonkinlainen kynä millä voi tehdä väliaikaisia merkintöjä kankaaseen (siis semmonen missä vaikuttavana aineena on liitu).. Porter & Fons "mechanical tailor´s pencil" on aivan lyömätön tähän tarkoitukseen

Eipä nyt äkkiseltään muuta kriittistä tule mieleen.

Jos jollain muulla stichbtichillä tulee lisättävää mihin tahansa yllä olevista, niin pistäkää ihmeessä jatkoa tähän postiin.

Paljon kiitoksia kattavasta infopaketista! Itse vasta aloitellut touhua normikankailla mutta tuossa oli paljon hyvää tietoa sitten kun haluaa siirtyä corduran tuhoamisen.

Edit: Niin oli mulla kysymyskin - sinä teet näköjään paljon juttuja omasta päästä mutta jos puhutaan armeijavaatteista, saako mistään ostettua kaavoja? Lähinnä tuntuu löytyvän siviilivaatteiden kaavoja. Vai meneekö muokkaamiseksi.

http://www.diytactical.com Sivusto ja foorumi johon on syytä tutustua. Tuolla on todella paljon kaikkia ohjeita gearin valmistukseen. Itselle sivuun tutustuminen (jma:n vinkkauksesta) oli viimoinen naula arkkuun aloittaa ompelustyöt, sisältää todella inspiroivia esimerkkejä. Monet ohjeet kylläkin esittelee vain tekniikan jonkun tekemiseen, ei niinkään suoria kaavoja mittoineen. Sivuilta oli näkjöään ostettavissa 5,5usd hintaan tuollanen m4/16 lipastaskun ohje .pdf muodossakin.

Ite ajattelin nyt kanssa kokeilla miten joku vaatekappale muodostuu ihan kankaasta asti aloittamalla, niin purin vanhat BDU housut saumoja pitkin ja kaavat on sit siinä. Toki luulis nyt että joittenkin siviilimpien housuen kaavoja vähän muokkaamallaki pääsis aika hyvään lopputulokseen.

Kiitti infosta!

Kysynpäs tässä, että tiedätkö/tietääkö kukaan minkälaista materaalia on 90-luvun LBT, BHI, Eagle, SOE yms. valmistajien liivien ja taskujen kangas?
Tuntuu eroavan hieman cordurasta, tai sitten vain kuvittelen.

Edit: Niin oli mulla kysymyskin - sinä teet näköjään paljon juttuja omasta päästä mutta jos puhutaan armeijavaatteista, saako mistään ostettua kaavoja? Lähinnä tuntuu löytyvän siviilivaatteiden kaavoja. Vai meneekö muokkaamiseksi.

Mä en osaa ns normaalista kankaasta mitään ommella (tai siis en ole vaivautunut opettelemaan kun ei ole ollut mitään tarvetta), eli en osaa vaatteisiin sanoa kyllä yhtään mitään.

Kaavojen päällekkään en mitään tajua.. Sapluunoita mä välillä teen, mutta en ole kaavoittanut mitään, ne on kaikki mun päässä

Kysynpäs tässä, että tiedätkö/tietääkö kukaan minkälaista materaalia on 90-luvun LBT, BHI, Eagle, SOE yms. valmistajien liivien ja taskujen kangas?
Tuntuu eroavan hieman cordurasta, tai sitten vain kuvittelen.

Toi aika on "ennen mun taktista valaistumista" eli en ole kovin paljon moista kamaa käpistellyt.. Mutta vahva veikkaus olisi että se olisi ihan nailonia...

Hyviä sivustoja tuntuu olevan, mutta tällaiselle sunnuntaiompelijalle toimituskulut suhteessa tarvittavien materiaalien arvoon on vielä niin kohtuuttoman suuri (kun vielä verot ja tulli päälle jenkeistä) että jäi toistaiseksi vielä tilaamatta. Varsinkin kun on hieman epävarmaa pureeko ompelukone corduraan niin ei viitsi metritolkulla ostaa kokeeksi.

Hyviä sivustoja tuntuu olevan, mutta tällaiselle sunnuntaiompelijalle toimituskulut suhteessa tarvittavien materiaalien arvoon on vielä niin kohtuuttoman suuri (kun vielä verot ja tulli päälle jenkeistä) että jäi toistaiseksi vielä tilaamatta. Varsinkin kun on hieman epävarmaa pureeko ompelukone corduraan niin ei viitsi metritolkulla ostaa kokeeksi.

Ihan hyvä pointti. Mä nyt saan nykyään katettua materiaalikustannukset tilaustöillä, mutta tähän pisteeseen pääseminen on tullut kyllä maksamaan.. ehkä jotain pari tonttua jos tarvis arvio heittää. Toisaalta, vaikka tekisinkin kamaa vain itselleni, niin mukava harrastushan tämä on, eli siinä mielessä "väärin" ruveta sitä arvottamaan.

Loppupeleissä mä itse ainakin pidän tälläisistä luovista harrastuksista.. Jos en ompelis, mä varmaan tekisin puutöitä tai jotain vastaavaa

Ja pieniä eriä mäkin aluksi tilasin juuri sen takia kun en ollut varma että onko tämä se mun "juttu" (eli opinko mä ikinä ompelemaan edes keskinkertaisesti). Sitten vasta kun tulokset oli sen mallisia että pystyin ihan rehellisesti sanomaan että kyllä mä tän osaan, aloin tilaamaan isommissa erissä.

Nyrkkisääntö esimerkiksi rockywoodsin tilauksiin on seuraava:

Materiaalin arvo: 300$
Lähetyskulut: 100$
Tulli: Noin 100 euroa.

Eli kyllähän se välillä vituttaa niinku pientä oravaa (kun nälkä ois ja käpy on jäässä), maksaa 300 taalan arvoisista materiaaleista n 530 taalan loppuhinta.

No.... Elämä on valintoja täynnä.... Jotkut käyttää useita tuhansia euroja amis-corollan poppikoneisiin, jotkut käyttää satoja tai tuhansia euroja leluaseisiin (puhumattakaan kaikista oheisvarusteista) josta lentää muovikuulia (no pun intended ); Kyse on vaan siitä mistä tykkää.

Ja jos on tarvetta pienemmille määrille materiaalia x niin kimppatilaukset ovat aina pop. Juhan kanssa olen muutamia hankintoja tehnyt kimpassa ja toiminut niinsanotusti maahantuojana kerta toiminimen kautta tätä hommaa pyöritän. Rapakon tapaa kun nuo toimituskulut tuppaavat olemaan monesti muotoa kynnyshinta+painolisä niin tuplasti isompi tilaus ei aina tarkoita tuplasti isompia toimituskuluja. Esimerkiksi kesällä tuli yhteensä 11 kilon laatikko eri webbingejä, taisi olla 500m edestä tavaraa siinä. Toinen on multicam kangas jonka itse tilaan suoraan tehtaalta, minimi on 5 jaardia ja 5 jaardin pykälissä määrän korotukset, syksyn tilauksessa taisi olla 15 jaardia tavaraa. Eihän tällä hommalla vielä rikastu, itselle se on lähinnä itseään rahoittava mukava harrastus joka tasapainottaa päivätyötä.

jma78 kirjoitti:Toisaalta, vaikka tekisinkin kamaa vain itselleni, niin mukava harrastushan tämä on, eli siinä mielessä "väärin" ruveta sitä arvottamaan.

No.... Elämä on valintoja täynnä.... Jotkut käyttää useita tuhansia euroja amis-corollan poppikoneisiin, jotkut käyttää satoja tai tuhansia euroja leluaseisiin (puhumattakaan kaikista oheisvarusteista) josta lentää muovikuulia (no pun intended ); Kyse on vaan siitä mistä tykkää.

Oikeassa ole, sinälläänhän ei sillä hinnalla väliä tai mistä se muodostuu, koska kysymyksessä on harrastus. Ei tota omaa gearia kannata siksi tehdä että se tulisi halvemmaksi, koska se ei todennäköisesti tule. Vaan siksi että tykkää tehdä.

Mutta silti... on sillä hinnalla silti vähän väliä, koska a) menokohteita on tämänkin harrastuksen sisällä useita, tulee euroja vahdittua aika tarkkaan b) "turhasta" ei viitsi maksaa.
Korkea rahdin lähtöhintahan tuossa tekee hallaa, jos 50$ romppeissa rahtikulut on karkeasti samanverran + tulli & alvi siihen vielä päälle niin kulujen osuus on enemmän kuin itse tavaran arvo. On se vaan hiukan liikaa kun paketissa on sentään vaan muutama jaardi kangasta ja remmiä sillain kokeilumielessä...

No tähän voisi tokaista kuten työnantajani edellisessä työpaikassaan kodinkonekaupassa, kalliita hintoja jatkuvasti kauhistelleelle asiakkaale: "Se vaan tuntuu kalliilta jos on köyhä".

Lopetan valituksen ja lähden ansaitsemaan euroja. Kimppatilaus vois jossakin vaiheessa kiinnostaa.

On se vaan hiukan liikaa kun paketissa on sentään vaan muutama jaardi kangasta ja remmiä sillain kokeilumielessä...

Toi on sinänsä ikävä juttu, että jos haluaa edes kokeilla lajia, niin se kynnys vaan täytyy sitten ylittää

Kyllähän vaikka shelbystä saa jotain random 25mm nauhaa mustana, mutta niiden kanssa on turha alkaa pelleileen.. Ja sitöpaitsi aika kallista sekin on.

Mutta kimppatilauksia tosiaan järjestetään aina silloin tällöin, täältä luolastakin löytyy jo ainakin muutama asiasta innostunut.

Miten tiheetä suoraommelta yleensä käytät(te) 500D-1000D -nailonissa? Entä molle-weppingeissä, kuinka moninkertaiset ompeleet noihin olis suositeltavaa tehdä, entä onko niissä suositeltavaa käyttää esim. kapeaa siksakkia ompeleen vahvistamiseksi?

Vetelen nuo normaalisaumat yleensä kolmen millin tikin pituudella, mutta tästäkin on montaa mielipidettä. Joskus näkee hyvinkin pitkää tikkiä, lähes puoli senttistä, ja perusteluna on se, että ei tule kangasta heikentäviä reikiä paljon.

Pals-hihnat ompelen siten, että ensin suoraa ommelta edes takaisin niin, että siihen tulee paikasta riippuen 3-5 ommelta. Sitten hyvin tiheää siksakkia leveydeltään 2-3mm siihen suoran ompeleen päälle siten, että se peittyy. Siksakin alku- ja loppupäässä hieman pakkia, ettei rupea purkautumaan. Sitten kun olen katkonut langat, niin sulattelen sytkärillä langantyngät pois.

Kannattaa kokeilla millä eri materiaali-,tikki-, lanka- ja neulayhdistelmillä tulee hyvää jälkeä.

Miten tiheetä suoraommelta yleensä käytät(te) 500D-1000D -nailonissa? Entä molle-weppingeissä, kuinka moninkertaiset ompeleet noihin olis suositeltavaa tehdä, entä onko niissä suositeltavaa käyttää esim. kapeaa siksakkia ompeleen vahvistamiseksi?

Taitaapi olla vajaat 3 milliä mulla toi tikin pituus. Itse vedän kolminkertaisella tikillä, koska se on ihan riittävästi. Eli webbingin yli, peruutus, ja taas yli. Voihan siihen vetää vaikka sata tikkausta mutta siinä vaiheessa kun tikkauksien määrä alkaa kasvamaan, niin sä itseasiassa heikennät sitä lankaa (suurempi mahdollisuus sille että jo tikattu lanka katkeaa neulan toimesta, tai neula menee siitä välistä halkaisten langan, näinollen heikentäen sitä. Lanka ei välttämättä myöskään mene oikealle kireydelle, kun sulla on sellanen hirvee lankasykkyrä) Yleisesti hyväksytty standardi ainakin diytac:n käyttäjien keskuudessa on 3 täyttä ommelta.

Mä olen itse roikkunut puusta silleen että mun koko painoa on kannattanut vain yksittäinen Pals lenkki, ja hyvin kesti.

Jos siksakkia haluaa tehdä, niin kannattaa sitten ottaa huomioon molle kujien speksit (leveys 1,5") Eli siis, kahden levyinen pals-matriisihan pitäisi olla leveydeltään 3 tuumaa, eikö niin. No jos sä vedät siihen vaikkapa puolen sentin levyisen siksakin yksittäisten lenkkien väliin niin sehän ei sitten speksien mitoissa ole.

MaK tuohon tiheyteen ottikin jo hyvin kantaa.. Parempi vetää jollain kolmemillisillä kuin ihan jumalattoman pienellä tikillä, koska vaikka äkkiseltään tuntuis siltä että mahdollisimman tiheä tikki olisi avain ikuisesti kestävään geariin, niin homma meneekin itseasiassa ihan toisinpäin. Mä en tee eroa 500d ja 1000d materiaalin välillä, vaan samalla menee kummatkin.

Hyvää tietoa. Ja lähinnä siksi toin ton weppinkiasian esiin, kun joillakin valmistajilla siinä näkee selvästi enemmän lankaa kuin toisilla.

Eikä tarvitse vertailla eri valmistajien tai edes liivimallien välillä, eroja kun löytyy jo ihan yhdessä liivissäkin Omassa RRVssä on meinaan suurin osa webbingistä kiinni 3 tikkauskerralla, mutta BIBin webbingit taasen todella tiheällä siksakilla vedetty vielä noiden suorien tikkien lisäksi.

Itse olen kanssa hyväksi todennut tuon jma:n mainitseman kolmen suoran tikkauksen tekniikan ja hyvin on kestänyt.

Heräsi kysymys koskien vetoketjuja:

Onko tuon ns. Coil zipperin, eli Spiraalivetoketjun käytölle taisteluvarusteissa jokin erityinen syy tai peruste? Tyyliin jouhevampi toiminta, hinta, saatavuus, muoti-ilmiöt vai jokin muu?
Kysyn koska en tiedä ja maallikon silmin hammasvetoketju olisi paljon kenttäkelpoisempi ratkaisu, puhumattakaan siitä, että jokainen ompelija, jolta asiasta kysyy töräyttää suoralta kädeltä (o/), että hammasketju on käyttötarkoitukseen parempi, kuin ns. spiraalivetoketju. Omiin kokemuksiin pohjautuen spiraalivetoketju on vikaherkempi..

Mitkä ovat mietteenne asian suhteen?

Onko tuon ns. Coil zipperin, eli Spiraalivetoketjun käytölle taisteluvarusteissa jokin erityinen syy tai peruste? Tyyliin jouhevampi toiminta, hinta, saatavuus, muoti-ilmiöt vai jokin muu?

No ainakin sen kanssa on helpompi toimia kun sitä saa metritavarana, ja voi itse leikata haluamaansa pituuteen.

Coil zipperin päältä voi myös ihan huoletta ommella, hammasketjujen kanssa se on vähän nihkeempää (ja mahdotonta jos hampaat on metallista)

Itse koitin alkuaikoina kikkailla noiden määrämittaisten hammasvetokejujen kanssa ja ei siitä oikein mitään tullut.

Lisäksi, jotkut projektit nyt vaan vaatii sen että valmistusvaiheessa ketjun molemmat puolet on erillään (hammasketjujen kanssahan tämä ei ilmeisesti ole mahdollista, tai en ole ainakaan moisiin törmännyt)

13 vuotta olen erinäisiä sotilasvarusteita käyttänyt, muutamat hammasketjut olen saanut rikki, enkä yhtään coil-ketjua.

puhumattakaan siitä, että jokainen ompelija, jolta asiasta kysyy töräyttää suoralta kädeltä (o/), että hammasketju on käyttötarkoitukseen parempi, kuin ns. spiraalivetoketju.

Mitä ompelijoita ne on? Eli ovatko siis varusteompelijoita?

Ehkä se johtuu siitä että hammasketjuja on suomesta paljon helpompi saada (ja omien kokemuksien mukaan se mitä täältä saa, on jokseenkin ala-.arvoista laadultaan), ja harvalla on kokemusta spiraalin käyttämisestä..

Omiin kokemuksiin pohjautuen spiraalivetoketju on vikaherkempi..

Onko käyttämäsi ketju ollut laatuvalmistajan (YKK) ketjua, vai jotain bullshitmadeinchinawithcheapchildlabor-laatua?

Valuhammanketju kestää paremmin kulutusta, koska siinä ei ole lankaa näkyvillä (spiraalissahan kierre on ommeltu aluskankaaseen kiinni). Valuhammas toimii myös paremmin likaisena, koska sen rakenteessa ei ole niin paljon koloja, johon lika voi tarttua. Spiraali taas kestää paremmin taivutusta ja vääntelyä.

Litistynyt spiraali toimii väkivallalla, mutta jos valuhampaasta alkaa hampaita lähtemään niin se pääsee aukeamaan ja on mahdoton korjata.

Esimerkiksi takeissa eri tyyppisiä ketjuja kannattaa käyttää siten, että etuketjuna on valuhammas, jonka molemmat päät kestävät hyvin pitkääkin kulutusta, eli ketjun saa kiinni ja auki aina. Spiraaleissa useinkin lähtee se "piikki", joka laitetaan kelkan sisään irti.

Spiraaleita taas käytetään kainaloissa, tai taskuissa ja niissä on suojalista päällä.

Varustekäytössä suurin syy spiraalin käytölle on se, että siitä saa ihan millaisen pätkän haluaa, kelkan ujuttaminen kiinni on helppoa toisin kuin valuhampaassa, jossa tarvitaan työkaluja, ja spiraalin päältä voi huoletta ommella. On helpompi hankkia rullallinen spiraalia kuin hommata etukäteen määrämittaisia valuhampaita. Spiraalin voi aina suojata listalla, kunhan muistaa ettei siitä tule käytettävien cordura-kankaiden vuoksi liian jämerää = haittaisi kejun käyttöä.

Paras, että mietit käyttötarkoituksen, ja pitäydyt merkkituotteissa eli YKK:ssa ja Salmi Oy:n tuotteissa, Optikin menee varauksella. Salmelta saa vaatetuskäyttöön hyviä IR/IP-"suojattuja" 9mm valuhammasketjuja.

Kiitokset Jma78 ja MaK:lle, salaa vähän halusinkin just teidän mielipiteitä tästä asiasta. Minun olisi pitänyt asetella kysymykseni hieman eri tavalla kuvastamaan sitä, että tarkoitus oli pikemminkin saada objektiivisia mielipiteitä ja ideoita näiden kahden eroista, kuin harrastaa vastakkainasettelua. Tahdon nimenomaan mielipiteitä teiltä varusteompelijoilta, sillä muut lähteeni ovat olleet vaateompelijoita ja suutareita yms vipeltäjiä.

Omaan ajatteluuni sopii ns."keep it simple, stupid" ja hieman liioitellun tujuista materiaaleista tekeminen, mutta yhteen projektiin liittyen pitäisi ottaa huomioon ns. loppukäyttäjäkunta, sekä näistä johtuvat erilaiset abstraktit arvot, kuten ns. coolness-faktori ja mielleyhtymät, jotka eri materiaaleihin liittyvät, sekä ihan kylmät raha-asiat, kuten hinta-laatu- ja käytettävyys-kestävyys-suhde.
Kun rupesin vilkuilemaan tämän projektin tiimoilta eri valmistajien vetoketjuratkaisuja, olin ensin hieman hämmentynyt siitä, että johdonmukaisesti kaikki käyttävät spiraalia, mukaanlukien kaikki ns. kunnolliset kaupalliset valmistajat ja korkeimpien levelien StitchBitchit.

Oma käsitykseni spiraaliketjusta on muodostunut ollessani tekemisissä niin uusien, käytettyjen, kuin ns. look-alike sotilasvarusteiden kanssa. Usein mudassa, paskassa ja huolimattoman käyttäjän pahoinpitelyssä nuo spiraalit ovat pettäneet reilusti useammin hammasketjuihin verrattuna. Kestävyyteen toki vaikuttaa ketjun laatu, sekä käyttäjän toimenpiteet ja ehkä tässä on pikemminkin kyse siitä, että on valittu liian heikkolaatuinen, tai vääränmallinen ketju, tai tuotteen suunnittelu on muuten heikko esim. ketjun suojaamisen, paikan tai kuormaa jakavien hihnastojen osalta.

Projektiin liittyvän brainstormauksen aikana käsitykseni on muutenkin muuttunut ja ns. katseeni avartunut ja teidän kommenttinne vahvistivat näitä syntyneitä uusia käsityksiä.

Ihan hyvä paikka, jossa voi seurata erilaisten vetoketjujen kestävyyttä on on kengät, joissa on sellaiset sisävarsiketjut. Kun ne ovat useimmiten spiraalia, ja spiraalinkiinnityslangat menevät aika nopeasti poikki. Lika myös jumittaa ketjua, ja liiallinen riuhtominen rikkoo ketjun. Valuhammasketju ei taas kestäisi jatkuvaa vääntyilyä nilkassa, ja yksittäiset hampaat voivat irrota, jos niihin kohdistuu isku. No, kengässähän ei kannattaisi ikinä olla minkäänlaista vetoketjua!

Itse olen aina käyttänyt varusteissa 8/10mm spiraalia, pois lukien muutama talvikäyttöön tehty laukku, joihin laitoin valkoista valuhammasta koska valkoista spiraalia ei ollut saatavilla.

Valuketjussa on myös se huono puoli, että jos ketju on mutkalla, vedintä pitää vetää varovasti, jotta hampaan menevät kelkan sisään suorassa.

Joskus voisi kokeilla, että tilaisi pelkästään varustekäyttöön Salmi Oy:ltä määrämittaisia (vaikka 40cm) umpiketjuja (eli stoppari molemmissä päissä) kahdella vetimellä. Siis samoja IP/IR-suojattuja 9mm ketjuja, kuin mitä maastotakeissa on. Kelkkakin on ihan hyvä, mutta vedin kannattaisi vaihtaa, sehän on se heikoin lenkki. Salmi toimittaa kyllä ihan millaisia ketjuja haluaa, ja hinnat ovat halvat. Taskun ulkonäkö ainakin erottuisi muiden tekeleistä.

Vetoketjuissakin on joitakin juttuja, kuinka asiat ovat aina olleet, esim. lentäjien varusteissa pitää olla Ririn ketjut, koska niin on ollut jo 40-luvulla.