PRJOTEKTI: AUTON MAALAUS TELALLA
Kesän kuulapyssyreissuille ollaan aina kaivattu nelipyöräistä kuljetuskalustoa ingame-ajoneuvoksi. Nyt kun löytyi harrastuskaverilta kalustoa, niin tuli tarve tehdä hieman pintavärin kenttäkelpoistusta.
Autoja yleensä maalataan ruiskumaalauksella, jolloin etuna on ainakin tasainen pinta, jos homman osaa. Huonona puolena ruiskumaalaus vaatii hieman harjoittelua, jotta saa tarpeeksi paksuja kerroksia, kuitenkin niin ettei maali lähde valumaan tai tule appelsiinipintaa. Mielestäni suurimpana miinuksena ruiskumaalauksessa kuitenkin on suojauksen tarve niin ympäristöön, auton ei-maalattaviin osiin ja vielä itse maalaajaankin. Tilat pitäisi olla valoisat ja lämpöiset, kuitenkin maalauskelpoiset, koska maalisumua ruiskumaalauksessa leviää pitkälle ympäristöön.
Lähdin siis miettimään jotain muuta vaihtoehtoa. Päädyin offroadi-palstoja luettuani telan ja pensselin yhdistelmään, jolloin ympäristön, auton ja itsensä suojaamiselta vältytään lähes kokonaan, ja lopputuloskin näyttää ookoolta. Projektissa ei lattiaa tai muuta ympäristöä ei tarvinnut suojata ollenkaan. Auton ei-maalattaville osille, kuten ikkunoille, lampuille, puskurreille riitti vaan yhden maalarinteipin levyinen kaista teippiä, kun ruiskumaalauksessa ne olisi tarvinnut peittää kokonaan. Myöskin maalattavan pinnan karhennus oli helpompaa, kun pintaa ei tarvi hioa niin sileäksi, vaan p120 karkeus riitti hyvin. Näin ollen mahdolliset paikkauskohdatkaan ei näy niin lujaa silmään, verrattuna ruiskupintaan.
Maalauskalustona toimi K-raudasta ostettu 11€ väliovien maalaukseen tarkoitettu n. 10 cm pitkä vaahtomuovitelan tapainen tela, ja mahdollisimman pehmoinen pensseli. Maalina käytin halvahkoa peltikattomaalia Teknos Kirjo Aqua- puolihimmeää panssarimaalia, värissä AN-11, jonka onkin puolustusvoimien virallinen värisävy, joka kustansi reilun 130€ purkki (9 L). Oikea armeijan käytössä oleva maali olisi tietääkseni ollut kaksikomponenttinen Teknos Inerta 70 camouflage paint samassa sävyssä, mutta silloin hinta olisi ollut kolminkertainen, kuitenkin vielä suht. edullinen verrattuna normaaleihin automaaleihin. Vesiohenteisen maalin halusin varmuuden vuoksi, jotta maalilla voi maalata mitä haluaa, pelkäämättä aiemman maalin reagointia päällemaalattavaan maaliin.
Työvaiheet:
Ensimmäisenä auto pestiin omistajan toimesta, ei-vahaa sisältävällä tehopesuaineella. Tämän jälkeen kun auto saatiin käsittelypaikalle, auto hiottiin allekirjoittaneen ja autonomistajan toimesta P120 paperilla koneellisesti, ja lopuksi käsin viimeistellen. Tässävaiheessa irroitettiin myös helposti irti lähtevät osat, kuten rekisterikilpi, ja takavalot.
Hionnan jälkeen tein tarvittavat ruostepaikkaukset hiomalla ensin ruoste pois ja laittamalla puhdistettuun paikkaan ensin punaasta spray-ruosteenestopohjamaalia, ja sitten pakkelia päälle (vaihtoehtona jättää laittamatta pakkelin alle pohjamaali. En tie kumpi paree konsti..). Pakkeloinnin ja hionnan jälkeen paikkojen päälle suihkutin hieman täyttävää pohjamaali-spraytä pakkelin pinnan ja ympärystän sulkemiseksi ja peittämiseksi. Helmoissa käytin pohjamaalina pensselöitävää Ferrex-ruosteenestopohjamaalia. Vähän helmaan piti peltitöitäkin tehdä.
Sitten kun pohjatyöt olivat valmiit, piti vielä suojata ikkunat, peilit yms. maalarin teipillä, johon käytin n. 4 cm leveää normi maalarinteippiä. Tämän jälkeen seurasi pinnan puhdistus maalattavan pinnan puhdistukseen tarkoitetulla aineella, joka poistaa mm. silikoonia. Ainetta nukkaamattomaan rättiin ja auto ympäri pyyhkien. Nyt oli ikävin osuus tehty ja seuraavaksi päästiin itse asiaan, eli pintamaalin levittämiseen..
Aloitin pintamaalin vetämisen auton katosta, ettei tarvi tuoreeseen kyljen maaliin nuohota itteänsä kun kurkottelee katolle. Maalia kaadoin aina annoksen telalle tarkoittettuun kaukaloon ja päästelin maalia telalla kattoon. Tartunta oli vähän niin ja näin, eli jos laittoi liian vähän maalia, tela vei aina maalia mennessään, ja jos laittoi liikaa maalia, niin tela ei pyörinyt. Totesin, että ainakin toiseen kertaan pitää maalaus suorittaa. Katon jälkeen maalasin takaluukun ja konepellin ja tämän jälkeen kyljet. Ennen kylkien maalausta kiersin kaikki ovien raot ja ikkunoiden reunat pensselin kanssa läpi. Telalla maalia oli helpo levittää ensin ristiinrastiin ja tämänjälkeen samansuuntaisilla vierekkäisillä vedoilla viimeinen silaus. Maaliin ei jäänyt telanjälkiä näkyviin ,vaan maali kuivui hienosti tasaiseksi pinnaksi, vaikka olisi jo kuivanuttakin maalaillut jostain kohtaa märällä.
Kun sain yhden kierroksen tehtyä, aloitin heti uuden maalauskierroksen maalin ollessa ensimmäisestä paikasta kosketuskuivahkoa. Toisella maalauskerralla maali melkein peitti lopullisesti pinnan, mutta kuitenkin pintaa oli vaikea saada kokonaan täydelliseksi. Päätin siis vielä maalata kolmannen kerran. Toisen kerran jälkeen auto kerkisi kuivaa pari päivää, kun vedin kolmannen viimeisen kerroksen. Pinnasta tuli tasalaatuinen, hieman tasaisesti röpöinen johtuen telasta, ja kyseisen maalin itse-siliättömyydestä. Valumia ei maaliin tullut ja prosessi oli kaikin puolin helppo. Viimeisenä maalaustyönä maalasin vielä pintamaalin kuivuttua oviaukkojen karmit pensselillä kolmeen kertaan, jolloin ulkonäöstä tuli huomattavasti parempi, kuin että valkoista vanhaa väriä olisi loistanut ovia avatessa. Pensselin jälkeä ei karmeissa paljoa näkynyt, joten mieleen tulikin, että pitäisikö seuraava auto koittaa maalata pelkällä pensselillä =). Maalia kului n. 4-5 L.
Kolmannen kerroksen jälkeen irroittelin suoja-teipit, jotka oli jo parin päivän kuivumisen jälkeen aika tiukassa, ja kiinnittelin auton-osat takaisin kiinni ja voilá! -maalaustyö oli valmis. Auton annoin kuivua vielä n. 1 vko hallissa maalaustyön jälkeen kun pihalla vallitsi kurakelit ja välillä pakkanen.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Vaikka autonmaalaus telalla ja pensselillä hieman hupaisalta kuulostaakin, ei jälki ollut yhtään pöljempi, ja voi jopa voittaa huonon ruiskumaalarin tekemän jäljen. Uskoisin että hieman paksumpi 2-komponenttimaali voisi hieman enemmän siloittua itsestään, jolloin pinnasta tulisi vielä vähemmän röpöinen. Röpöisyys ei nyt ulkonäön kannalta niin paha ole, mutta uskoisin sen lisäävän kuran tarttuvuutta jonkun verran. 2-komponenttinen maali voisi muutenkin muodostaa kovemman pinnan, joka tuntui olevan tässävaiheessa testattuna maalin heikkous. Koitin hieman vanhaan lokasuojaan tehdä naarmuja tuohon maaliin, ja naarmut jäi melko herkästi näkyviin. Paikkaus on toki helppoa, kun ottaa vaan telan käteen ja telaa paikan päälle, ja paikan ei pitäisi erottua ympäristöstä =). Kulutuksen kestoa kokeilin painepesurin pyörivällä "teho suuttimella", ja painepesun pinta kesti mukisematta, vaikka kauan ja läheltä päästinkin. Tela olisi voinut olla myös isompi pituudeltaan ja halkaisijaltaan, jolloin paksumman maalikerroksen saaminen olisi ollut todennäköisempää, kun tela olisi isompana ehkä pyörinyt paremmin. Toki lyhyellä telalla oli helppo päästä joka paikkaan.
Jatkossa olisi tarkoitus maalata myös oma vw transporter saman väriseksi myöskin samalla maalaustekniikalla. Maaliksi olen hommannut jo 2-komponenttistä työkonemaalia aikaisemmin, jolla ton.näk. saadaan vähän parempi kulutuksen kesto pintaan. Hiace siis toimi volkkarimiehelle hyvänä kokeiluna maalata telalla autoa, ja kokemukset ennenkaikkea olivat positiivisiä =D. AN-11 väri oli justiin sitä mitä pitikin ja vielä himmeyskin maalilla oli oikea! Pellikatto-maalin kestosta saadaan todennäköisesti lisää tietoa lähitulevaisuudessa kun suolakurakelit ovat valloillaan ja päästään kevääseen =).
Joulun aikoihin koitan saada transportteriinkin maalia, joten koitan jatkaa sitten ketjua uuden projektin merkeissä.
Kuvia:
1. Ruosteiden poisto
2. Pohjamaalaus
3. Pensseli-pohjamaalaus
4. Maalausvälineet
5. Katon maalausta
6. Kertaalleen maalattu pinta
7. Ovipielet penssilöitynä
8. Lopputulos edestä
9. Lopputulos takaa
10. Lopputulos läheltä
. Kun penkkejö takana ei tarvita, toimii myös penkkien kiinnityskiskot tavarankiinnityskiskoina, mihin saa liinat kiinni.
