Operation Octopussy: GP2013 Kanarian saaret
Lähetetty: Ke Marras 20, 2013 3:46 pm
Lyhyttä tarinaa reissusta:
Angel kertoi kesäkuussa mulle suunnittelevansa tälle vuotta geardo's partya ja kutsui meikäläisen mukaan. Koska en kesällä pitänyt Berget- ja Kolumbia -viikkojen lisäksi vuosilomia (Kolumbia-viikkokin meni vanhoista lomista), oli aika helppo päätös lähtä syksyllä Suomen syksyä pakoon. Päivämäärän kanssa hinkattiin helvetisti, ja se maksoi mulle pari hunttia. Lennot ois ollu reilu 400 kesäkuussa, syksymmällä hintaan tuli sitten viivästyksestä lisää. Rahaa tulee, rahaa menee, joten ei se reissua kaada, jää vain jotain romua ostamatta.
Ideana oli espanjalaisille jo tuttuun tapaan lähtä jonnekin viettämään aikaa noin viikoksi ja siinä samalla vähän valokuvia jostain teemasta. Yks tän vuoden teemoista on mun sydäntä erityisen lähellä: sealit Irakissa 2003, eli aikaa ennen mlcs-romuja. Muita teemoja en vielä nyt paljasta, mutta kuvia tulee aikanaan. Ennen reissua oli vähän sekavaa, onko tarkoitus käydä pelaamassa airsoftia vai ei. Vahvistus tuli sopivasti muutama päivä ennen lähtöä, mutta reissullakin tarjoutui tilaisuuksia peleille, mutta meillä oli aina parempaa tekemistä.
Matkajärjestelyt oli aika peruskauraa, rutiinia kertyy noilta Tsekin BW-reissuilla, joita tälle vuotta ollaan poikien kanssa käyty paritkin läpi. Lentoyhtiö vaihtui kuitenkin Finnairista norjalaiseen, joka sitten hankaloitti hieman pakkaamista: 23 kg raja vaihtui 20 kiloon, ja se on aika vehkeestä. Pyssyboksi painoi sen 18,5 kiloa ja oli aivan täynnä. Rinkka oli tasan 20 kiloa ja käsimatkatavarat kymmenen. Jättimäärä gearia roudattavana, mutta eniten kumminkin jännitti Kanarian saarten lentokenttäpoliisi. Olin varautunut tarvittaessa soittamaan Angelille puhelintulkkausta varten. Päivää ennen reissua sain kuulla hyviä uutisia, mun ei tarttis mennä bussilla pitkin ja poikin Gran Canariaa, sillä Aitor (usmc-recon) ja Kim (roninwt) aikoivat tulla hakemaan. Kim oli tullut naapurisaarelta viettämään pari päivää meidän kanssa, ja mies olikin todella tervetullut meikäläisen kannalta, sillä kalasatamassa työskentelevä Aitor ei ole kielimiehiä. Kim sen sijaan puhui täydellistä espanjaa, ranskaa, englantia ja vietnamia, joten kielimuuri oli ainakin parilta päivältä veks. Maksoin norjalaiselle 50 euroa pyssykäsittelykuluja ja siihen päälle ruumaan menevät matkatavarat, 18 EUR/laukku/suunta. Lennoille kertyi hintaa muistaakseni noin 800 euroa kaikkine kuluineen. Reissun hinta pysyi kuitenkin järjen rajoissa, koska paikallinen olut, Tropical, oli helvetin halpaa ja majoituksen tarjosi Aitor pariksi yöksi ja äiti luonto loppuajalle.
Lauantaina matkustin Gran Canarialle, jossa tosiaan vastassa oli lentäjä Kim hienolla Nissan Patrolilla ja Aitor. Kierrettiin illan aikana GC:tä ristiin rastiin ja etsittiin jotain ravintelia, jonka pojat yksissä tuumin halusivat mulle esitellä. Se löytyi kuin löytyikin vuoristosta. Paikka oli tehty vuoren sisään luolaan, ja sain ensikosketuksen paikalliseen ruokaan ja juomaan. Tilkka viiniä, Tropicalia ja seitsemän ruokalajin illallinen. Kyllä kelpas. Siellä syödään paljon vuohesta tehtyjä juttuja. Paikka tarjosi myös suomalaisen rössypotun oloista makkaraa, eli siis makkaraa, joka on tehty verestä. Kuten rössypotut, paskaahan se oli. Kaikki muu olikin heti todella hyvää, ja se saattaakin kuulostaa oudolta niistä, jotka meikän ruokailutottumuksista tietää vähän enemmän. Sitten hurautettiin saaren pääkaupunkiin, Las Palmasiin, Aitorin kotiin. Siellä meitä odotti valtava gearisotku pakattavaksi ja valmisteltavaksi. Otettiin vähän pakkausolutta ja hoidettiin homma kotiin, sitten otettiin unta sen verran, että herättiin aamulla soittoon lentokentältä: Angel, ranskalaiset ja Sergiy olivat saapuneet Barcelonasta saarelle. Pakattiin meidän kolmen kamat jättimäiseen Patroliin ja huolestuttiin tosissaan tavaroiden just ja just mahtuessa kyytiin, että toivottavasti Angel on varannut riittävän ison vuokra-auton. Vuokra-auto maksoi 80 euroa per lärvi, bensat sisältyen. Halpa ku saippua.
Vuokra-auton kanssa oli espanjalaiseen tyyliin jotain hässäkkää tietysti, joka selvisi meille kolmelle vasta, kun saavuttiin kentälle muuta ryhmää vastaan. Asiat oli kumminkin kunnossa, ja autokin oli iso. Ei kuitenkaan yhtään liian iso, sillä Kim Nissaneineen oli lähdössä seuraavana aamuna töihin saarelleen Teneriffalle. Selvisi myös, että Lord Sex jäi himaan. Taitaa olla mies tossun alla. No, niistä jutuista päätellen, mitä miehestä reissulla kuulin, ei kauheana haittaa. Ilmeisesti ei puhuta mistään mukavasta, toiset huomioon ottavasta ihmisestä. Enpäs kuitenkaan miestä henkilökohtaisesti tunne, niin en puhu siitä enempää. Sain kuitenkin selville noiden espanjalaisten gearikuninkaitten arvoituksen, miten niillä on niin sikana gearia. Ne näkee vaivaa ja etsii seal-tyyppien yhteystietoja ja ottaa niihin yhteyttä. Kyselevät tietoja geareista ja osa noista sotilaista sitten sen verran diggaa näistä re-enactment tyypeistä, että lähettelee postikulujen hinnalla tuhansien ja tuhansien rahojen edestä romua niille. Eipä vissiin käy kateeksi, me tässä revitään niska limassa duunia jokaisen ebay-kohteen eteen. Nallekarkit ja silleen, kyllähän nuokin näkee hirmuisesti vaivaa tohon yhteydenpitoon.
Sunnuntai vietettiin GC:lla kuvia ottamassa kauniissa vuoristomaisemassa, grillailtiin paikallisten airsoft-viikkopelipaikalla, jonne jäätiin myös nukkumaan kulkukoirien seuraksi. Paikka muistutti kaatopaikkaa ja oli sopivasti kahden moottoritien vieressä, joten kovin laatu-unesta ei ollut puhetta. Herättiin kauniiseen maanantaiaamuun, joka meille tarkoitti matkaa satamaan ja lautalle kohti Fuerteventuraa, toistaiseksi tuulisinta paikkaa maailmassa, missä oon ikinä käynyt. Paikan nimikin tarkoittaa suuria tuulia. Lauttamatkat koko reissulta kustansi reilusti alle satasen, joten ei puhuta kalliista matkustustavasta. Lauttamatka vei jotain viisi tuntia, joka oli hyvä tilaisuus käydä pamauttamassa posliinit uusiksi parikin kertaa. Uusia kakkakummejakin tuli reissulla, joten ei ihan paska reissu. Sipautteluun ei itseasiassa ollut kamalasti tarvetta, koska päivittäin ajeltiin ympäriinsä saaria ja pysähdeltiin aina aamukahveille tai iltapalalle, kauppaan tai milloin mihinkin.
Fuerteventuralla pyörittiin maanantaista perjantaihin. Kaks asiaa vähän hajotti reissulla: suihkun puute ja yöunet. yöunet oli vehkeestä, sillä nukuttiin milloin missäkin vuoren rinteeltä kuiviin jokiuomiin. Tuulista ja kivistä alustaa, ja bivyyn mennessä ensin oli kivaa, sitten tuli hiki, sitten tuli kylmä ja siihen päälle pari kusireissua keskellä yötä niin kyllä väsytti välillä ihan tosissaan. Päivien rytmi oli silleen, että päivät ajeltiin pitkin ja poikin ja kuvailtiin aina hyvien paikkojen löytyessä (Aitor ja Angel oli tehny valtavasti pohjatyötä google earthin kanssa). Sergiy halusi aamukahvinsa, joten yleensä heti liikkeelle lähdettyämme pysähdyttiin ekan kahvilan kohdalle. Minä nautin siinä samalla aamuisen kylmän Tropicalin, josta pojat muistuttelee kovasti vieläkin. Lomalla on mukavaa ottaa aamuolutta, lähtee päivä käyntiin. Ranskalaiset yritti samaa, mutta lopputulos oli, että mun piti hoidella niidenkin tuopit. Kyseisenä päivänä olinkin vähän aluksi humalassa eikä illalla enää maistunut, ja pojat vissiin vähän huolestuivat, kun mää väsyneenä painuin suorilta nukkuun. Muina iltoina istuttiin iltaa, ja Ukrainalainen Sergiy tarjosi aina porinaseuraa. Mukanani tuomat Horna ja pastillishot olivat sekä Guismolle Sergiylle erityisen mieleen. Iltaisin sitten käytiin syömässä mahat täyteen paikallisia herkkuja ja ostettiin kaupoista eväät aamupalaksi. Meikän aamupala oli yleensä patonki, 200 g metukkaa/kinkkua ja saman verran juustoa. Eipä tullut nälkä ennen iltaa, välipalaksi Sergiyn ja Guismon kanssa otettiin yleensä pari törppöä. Nestetankkaus aavikolla on todella tärkeää ja siitä pidettiin hyvä huoli. Vettäkin juotiin aina kun kerettiin. Kylmä kokis tai energiajuoma oli kans osa aamupalaa ihan vain, koska erityisesti kylmä tölkkikokis maistuu todella hyvältä suussa.
Keskiviikkona ranskalaista Guismoa kohtasi huono tuuri, kun myöhään illalla pilkkopimeässä hän taittoi nilkan kantaessaan kamoja autolta leiriin. Ryhmä jaettiin kahtia ja osa lähti guismon mukaan lääkäriin ja minä, Aitor ja Sergiy jäätiin autioituneelle vuohifarmille vahtimaan kamoja. Paikka toimi meidän yösijana samana yönä. Kerrankin tuulensuojaa. Pojat palasivat muutaman tunnin päästä reissultaan tuliaisena universaalia lääkettä. Sergiyn kanssa oli mukava porista iltaisin niitä näitä ja tätä suuren mediafirman grafiikkaheppua kiinnosti paljon, millaista Suomessa on. Puhuttiin paljon niitä näitä maiden välisistä eroista, historiasta ja politiikasta. Mikäs siinä poristessa, öisin lämpötila oli noin 20 astetta plussan puolella. Torstaina päästiin ekaa kertaa uimaan ja käytiin rantasuihkussa. Munasillaan ei kehdannut suihkussa käydä, koska suihkut oli ovelasti laitettu kahden ravintelin eteen ja niissähän porukka ois innostunut nähdessään kikkeleitä. Perjantaipäivänä otettiin vähän taukoa kuvista ja käytiin ottamassa iisisti biitsillä. Sain kimppuuni merihirviön, josta onkin jälkiä vieläkin. https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/ ... 6062_n.jpg
Perjantai-iltana suunnattiin lautalla Lanzarotelle syömään hotdogit. Lauantaiaamuna otettiin kuvia ennen kuin suunnattiin lautalla takaisin GC:lle ja mm. allaoleva Saddam-kuva on Lanzarotelta. Lanzaroten reissu oli siis todella lyhyt, mutta kannatti käydä. Matka Fuerteventuralta takaisin oli jopa halvempi Lanzaroten kautta kuin suoraan, joten säästettiin rahaa, saatiin hodarit ja pari hyvää fotoa. Lauantaina GC:llä otettiin nuo yökuvat ja pakattiin kamat lähtökuntoon. Minä lähdin Aitorille, muut neljä lentokentälle yöksi, sillä heidän lentonsa lähti aamulla Barcelonaan. Aitorilla oikea suihku ekaa kertaa viikkoon teki melko hyvää. Puhuttiin vähän viittomakieltä ja Aitor esitteli minut erittäin ystävällisille ja vieraanvaraisille vanhemmilleen. Sunnuntaina sain kyydin Aitorilta ja hänen äidiltään lentokentälle, jossa päästiinkin säätämään lentokenttäpoliisin kanssa. Tulomatkalla minulle kävi uskomaton tuuri aseboksin kanssa: se tuli muiden laukkujen mukana remmillä eikä mitään lentokenttähässäkkää tarvinnut suorittaa. Paluumatkalla turvauduttiin puhelintulkkaukseen, eli Barcelonassa asuvan Angelin apuun. Paperit pyssyille järjestyi ja kotimatka alkoi.
Tähän kopioin Sergiyn Gearsociin postaaman viestin, koska se toimii. Alla siis Iraq 03 setti.
GP - Geardos Paradise is an international meeting of gear collectors in place with a unique landscapes for Astan and Iraq reenactment.
Participants: Polarangelu, USMC-RECON (Spain),-GuiSmO-, Le chtit (France), Ilpo (Finland), Sergiy Lysenko (Ukraine)
https://www.facebook.com/Geardos.Paradise
Angel kertoi kesäkuussa mulle suunnittelevansa tälle vuotta geardo's partya ja kutsui meikäläisen mukaan. Koska en kesällä pitänyt Berget- ja Kolumbia -viikkojen lisäksi vuosilomia (Kolumbia-viikkokin meni vanhoista lomista), oli aika helppo päätös lähtä syksyllä Suomen syksyä pakoon. Päivämäärän kanssa hinkattiin helvetisti, ja se maksoi mulle pari hunttia. Lennot ois ollu reilu 400 kesäkuussa, syksymmällä hintaan tuli sitten viivästyksestä lisää. Rahaa tulee, rahaa menee, joten ei se reissua kaada, jää vain jotain romua ostamatta.
Ideana oli espanjalaisille jo tuttuun tapaan lähtä jonnekin viettämään aikaa noin viikoksi ja siinä samalla vähän valokuvia jostain teemasta. Yks tän vuoden teemoista on mun sydäntä erityisen lähellä: sealit Irakissa 2003, eli aikaa ennen mlcs-romuja. Muita teemoja en vielä nyt paljasta, mutta kuvia tulee aikanaan. Ennen reissua oli vähän sekavaa, onko tarkoitus käydä pelaamassa airsoftia vai ei. Vahvistus tuli sopivasti muutama päivä ennen lähtöä, mutta reissullakin tarjoutui tilaisuuksia peleille, mutta meillä oli aina parempaa tekemistä.
Matkajärjestelyt oli aika peruskauraa, rutiinia kertyy noilta Tsekin BW-reissuilla, joita tälle vuotta ollaan poikien kanssa käyty paritkin läpi. Lentoyhtiö vaihtui kuitenkin Finnairista norjalaiseen, joka sitten hankaloitti hieman pakkaamista: 23 kg raja vaihtui 20 kiloon, ja se on aika vehkeestä. Pyssyboksi painoi sen 18,5 kiloa ja oli aivan täynnä. Rinkka oli tasan 20 kiloa ja käsimatkatavarat kymmenen. Jättimäärä gearia roudattavana, mutta eniten kumminkin jännitti Kanarian saarten lentokenttäpoliisi. Olin varautunut tarvittaessa soittamaan Angelille puhelintulkkausta varten. Päivää ennen reissua sain kuulla hyviä uutisia, mun ei tarttis mennä bussilla pitkin ja poikin Gran Canariaa, sillä Aitor (usmc-recon) ja Kim (roninwt) aikoivat tulla hakemaan. Kim oli tullut naapurisaarelta viettämään pari päivää meidän kanssa, ja mies olikin todella tervetullut meikäläisen kannalta, sillä kalasatamassa työskentelevä Aitor ei ole kielimiehiä. Kim sen sijaan puhui täydellistä espanjaa, ranskaa, englantia ja vietnamia, joten kielimuuri oli ainakin parilta päivältä veks. Maksoin norjalaiselle 50 euroa pyssykäsittelykuluja ja siihen päälle ruumaan menevät matkatavarat, 18 EUR/laukku/suunta. Lennoille kertyi hintaa muistaakseni noin 800 euroa kaikkine kuluineen. Reissun hinta pysyi kuitenkin järjen rajoissa, koska paikallinen olut, Tropical, oli helvetin halpaa ja majoituksen tarjosi Aitor pariksi yöksi ja äiti luonto loppuajalle.
Lauantaina matkustin Gran Canarialle, jossa tosiaan vastassa oli lentäjä Kim hienolla Nissan Patrolilla ja Aitor. Kierrettiin illan aikana GC:tä ristiin rastiin ja etsittiin jotain ravintelia, jonka pojat yksissä tuumin halusivat mulle esitellä. Se löytyi kuin löytyikin vuoristosta. Paikka oli tehty vuoren sisään luolaan, ja sain ensikosketuksen paikalliseen ruokaan ja juomaan. Tilkka viiniä, Tropicalia ja seitsemän ruokalajin illallinen. Kyllä kelpas. Siellä syödään paljon vuohesta tehtyjä juttuja. Paikka tarjosi myös suomalaisen rössypotun oloista makkaraa, eli siis makkaraa, joka on tehty verestä. Kuten rössypotut, paskaahan se oli. Kaikki muu olikin heti todella hyvää, ja se saattaakin kuulostaa oudolta niistä, jotka meikän ruokailutottumuksista tietää vähän enemmän. Sitten hurautettiin saaren pääkaupunkiin, Las Palmasiin, Aitorin kotiin. Siellä meitä odotti valtava gearisotku pakattavaksi ja valmisteltavaksi. Otettiin vähän pakkausolutta ja hoidettiin homma kotiin, sitten otettiin unta sen verran, että herättiin aamulla soittoon lentokentältä: Angel, ranskalaiset ja Sergiy olivat saapuneet Barcelonasta saarelle. Pakattiin meidän kolmen kamat jättimäiseen Patroliin ja huolestuttiin tosissaan tavaroiden just ja just mahtuessa kyytiin, että toivottavasti Angel on varannut riittävän ison vuokra-auton. Vuokra-auto maksoi 80 euroa per lärvi, bensat sisältyen. Halpa ku saippua.
Vuokra-auton kanssa oli espanjalaiseen tyyliin jotain hässäkkää tietysti, joka selvisi meille kolmelle vasta, kun saavuttiin kentälle muuta ryhmää vastaan. Asiat oli kumminkin kunnossa, ja autokin oli iso. Ei kuitenkaan yhtään liian iso, sillä Kim Nissaneineen oli lähdössä seuraavana aamuna töihin saarelleen Teneriffalle. Selvisi myös, että Lord Sex jäi himaan. Taitaa olla mies tossun alla. No, niistä jutuista päätellen, mitä miehestä reissulla kuulin, ei kauheana haittaa. Ilmeisesti ei puhuta mistään mukavasta, toiset huomioon ottavasta ihmisestä. Enpäs kuitenkaan miestä henkilökohtaisesti tunne, niin en puhu siitä enempää. Sain kuitenkin selville noiden espanjalaisten gearikuninkaitten arvoituksen, miten niillä on niin sikana gearia. Ne näkee vaivaa ja etsii seal-tyyppien yhteystietoja ja ottaa niihin yhteyttä. Kyselevät tietoja geareista ja osa noista sotilaista sitten sen verran diggaa näistä re-enactment tyypeistä, että lähettelee postikulujen hinnalla tuhansien ja tuhansien rahojen edestä romua niille. Eipä vissiin käy kateeksi, me tässä revitään niska limassa duunia jokaisen ebay-kohteen eteen. Nallekarkit ja silleen, kyllähän nuokin näkee hirmuisesti vaivaa tohon yhteydenpitoon.
Sunnuntai vietettiin GC:lla kuvia ottamassa kauniissa vuoristomaisemassa, grillailtiin paikallisten airsoft-viikkopelipaikalla, jonne jäätiin myös nukkumaan kulkukoirien seuraksi. Paikka muistutti kaatopaikkaa ja oli sopivasti kahden moottoritien vieressä, joten kovin laatu-unesta ei ollut puhetta. Herättiin kauniiseen maanantaiaamuun, joka meille tarkoitti matkaa satamaan ja lautalle kohti Fuerteventuraa, toistaiseksi tuulisinta paikkaa maailmassa, missä oon ikinä käynyt. Paikan nimikin tarkoittaa suuria tuulia. Lauttamatkat koko reissulta kustansi reilusti alle satasen, joten ei puhuta kalliista matkustustavasta. Lauttamatka vei jotain viisi tuntia, joka oli hyvä tilaisuus käydä pamauttamassa posliinit uusiksi parikin kertaa. Uusia kakkakummejakin tuli reissulla, joten ei ihan paska reissu. Sipautteluun ei itseasiassa ollut kamalasti tarvetta, koska päivittäin ajeltiin ympäriinsä saaria ja pysähdeltiin aina aamukahveille tai iltapalalle, kauppaan tai milloin mihinkin.
Fuerteventuralla pyörittiin maanantaista perjantaihin. Kaks asiaa vähän hajotti reissulla: suihkun puute ja yöunet. yöunet oli vehkeestä, sillä nukuttiin milloin missäkin vuoren rinteeltä kuiviin jokiuomiin. Tuulista ja kivistä alustaa, ja bivyyn mennessä ensin oli kivaa, sitten tuli hiki, sitten tuli kylmä ja siihen päälle pari kusireissua keskellä yötä niin kyllä väsytti välillä ihan tosissaan. Päivien rytmi oli silleen, että päivät ajeltiin pitkin ja poikin ja kuvailtiin aina hyvien paikkojen löytyessä (Aitor ja Angel oli tehny valtavasti pohjatyötä google earthin kanssa). Sergiy halusi aamukahvinsa, joten yleensä heti liikkeelle lähdettyämme pysähdyttiin ekan kahvilan kohdalle. Minä nautin siinä samalla aamuisen kylmän Tropicalin, josta pojat muistuttelee kovasti vieläkin. Lomalla on mukavaa ottaa aamuolutta, lähtee päivä käyntiin. Ranskalaiset yritti samaa, mutta lopputulos oli, että mun piti hoidella niidenkin tuopit. Kyseisenä päivänä olinkin vähän aluksi humalassa eikä illalla enää maistunut, ja pojat vissiin vähän huolestuivat, kun mää väsyneenä painuin suorilta nukkuun. Muina iltoina istuttiin iltaa, ja Ukrainalainen Sergiy tarjosi aina porinaseuraa. Mukanani tuomat Horna ja pastillishot olivat sekä Guismolle Sergiylle erityisen mieleen. Iltaisin sitten käytiin syömässä mahat täyteen paikallisia herkkuja ja ostettiin kaupoista eväät aamupalaksi. Meikän aamupala oli yleensä patonki, 200 g metukkaa/kinkkua ja saman verran juustoa. Eipä tullut nälkä ennen iltaa, välipalaksi Sergiyn ja Guismon kanssa otettiin yleensä pari törppöä. Nestetankkaus aavikolla on todella tärkeää ja siitä pidettiin hyvä huoli. Vettäkin juotiin aina kun kerettiin. Kylmä kokis tai energiajuoma oli kans osa aamupalaa ihan vain, koska erityisesti kylmä tölkkikokis maistuu todella hyvältä suussa.
Keskiviikkona ranskalaista Guismoa kohtasi huono tuuri, kun myöhään illalla pilkkopimeässä hän taittoi nilkan kantaessaan kamoja autolta leiriin. Ryhmä jaettiin kahtia ja osa lähti guismon mukaan lääkäriin ja minä, Aitor ja Sergiy jäätiin autioituneelle vuohifarmille vahtimaan kamoja. Paikka toimi meidän yösijana samana yönä. Kerrankin tuulensuojaa. Pojat palasivat muutaman tunnin päästä reissultaan tuliaisena universaalia lääkettä. Sergiyn kanssa oli mukava porista iltaisin niitä näitä ja tätä suuren mediafirman grafiikkaheppua kiinnosti paljon, millaista Suomessa on. Puhuttiin paljon niitä näitä maiden välisistä eroista, historiasta ja politiikasta. Mikäs siinä poristessa, öisin lämpötila oli noin 20 astetta plussan puolella. Torstaina päästiin ekaa kertaa uimaan ja käytiin rantasuihkussa. Munasillaan ei kehdannut suihkussa käydä, koska suihkut oli ovelasti laitettu kahden ravintelin eteen ja niissähän porukka ois innostunut nähdessään kikkeleitä. Perjantaipäivänä otettiin vähän taukoa kuvista ja käytiin ottamassa iisisti biitsillä. Sain kimppuuni merihirviön, josta onkin jälkiä vieläkin. https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/ ... 6062_n.jpg
Perjantai-iltana suunnattiin lautalla Lanzarotelle syömään hotdogit. Lauantaiaamuna otettiin kuvia ennen kuin suunnattiin lautalla takaisin GC:lle ja mm. allaoleva Saddam-kuva on Lanzarotelta. Lanzaroten reissu oli siis todella lyhyt, mutta kannatti käydä. Matka Fuerteventuralta takaisin oli jopa halvempi Lanzaroten kautta kuin suoraan, joten säästettiin rahaa, saatiin hodarit ja pari hyvää fotoa. Lauantaina GC:llä otettiin nuo yökuvat ja pakattiin kamat lähtökuntoon. Minä lähdin Aitorille, muut neljä lentokentälle yöksi, sillä heidän lentonsa lähti aamulla Barcelonaan. Aitorilla oikea suihku ekaa kertaa viikkoon teki melko hyvää. Puhuttiin vähän viittomakieltä ja Aitor esitteli minut erittäin ystävällisille ja vieraanvaraisille vanhemmilleen. Sunnuntaina sain kyydin Aitorilta ja hänen äidiltään lentokentälle, jossa päästiinkin säätämään lentokenttäpoliisin kanssa. Tulomatkalla minulle kävi uskomaton tuuri aseboksin kanssa: se tuli muiden laukkujen mukana remmillä eikä mitään lentokenttähässäkkää tarvinnut suorittaa. Paluumatkalla turvauduttiin puhelintulkkaukseen, eli Barcelonassa asuvan Angelin apuun. Paperit pyssyille järjestyi ja kotimatka alkoi.
Tähän kopioin Sergiyn Gearsociin postaaman viestin, koska se toimii. Alla siis Iraq 03 setti.
GP - Geardos Paradise is an international meeting of gear collectors in place with a unique landscapes for Astan and Iraq reenactment.
Participants: Polarangelu, USMC-RECON (Spain),-GuiSmO-, Le chtit (France), Ilpo (Finland), Sergiy Lysenko (Ukraine)
https://www.facebook.com/Geardos.Paradise
. Näin nää jo parilla muulla voorumilla (mutten kommentoinut koska iso ja paha internet) ja aika sanattomaks vetää, ja vielä positiivisesti. Oli kans kiva saada lukea reissun/kuvien taustoja!
