Kanarian saarilla. Saaret sopii mitä parhaiten kaikenlaiseen photoshoot-meininkiin, sillä saarien väliset etäisyydet ovat lyhyet, matkustamisen kustannukset siedettäviä ja saarilla on maisemia moneen lähtöön. Nämä kuvat otettiin Fuerteventuralla, joka on hyvin kuiva, vuoristoinen autiomaa. Espanjan erikoisjoukoilla on aavikkotaisteluharjoitusalue Fuerteventuralla. Gran Canarialla maasto on huomattavasti vihreämpää ja vuoristoisempaa ja sopiikin täydellisesti Afganistanin vehreämpien alueiden impressioihin. Gran Canarian edustalla on useita öljynporauslauttoja huollossa ja meikän suuri toive onkin, että saadaan joskus kuvausluvat sellaiselle tai edes öljysatamalle. Espanjassa byrokratia ja säännökset kuulapyssyhommien ympärillä on vitun sekavaa ja se häiritsee myös näitä kuvausjuttuja. Joka paikkaan pitää erikseen pyytää luvat, ei pelkästään jokaiselle saarelle omat luvat vaan saarilla on läjäpäin paikkoja, jonne pitää saada kuvailua varten erikseen luvat.
Tällainen geardomatkailu on ihan loistavaa hommaa. Tämä nyt menee vähän ohi topicin, mutta omapa on topiccini, joten menköön. Tämä kevättalven reissu oli maastontiedustelureissu tulevia keikkoja varten, joten settikuvat jäi hyvin vähälle. Mullakin rinkasta enemmän tilaa vei majoitusvehkeet, enkä ottanut oikeastaan käsimatkatavaroita, kun oli jo etukäteen tiedossa, että tarkoitus ei ole juuri kuvia ottaa. En myöskään ottanut omia pyssyjä säästösyistä - miksi olisin paria hassua kuvaa varten maksanut satasen siitä ilosta, että muutenkin ahtaaseen Skodaan survotaan pistooli ja rynkky. Vitun vuokra-skodakin hajos kesken reissun ja ojasta allikkoon -meiningillä saatiin maanteiden kuningas, Fiat. Jäätiin espanjalaisen liikenteen jalkoihin, olipa ohittaja skootteri tai saksalainen turisti polkupyörällä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Aitor ja Angel olivat valmistautuneet reissuun tutkimalla Google Earthia. Kaikki Googlen perusteella kiinnostavat kohteet käytiin tiedustelemassa. Joskus kohteen tuntumaan päästiin autolla, joskus käveltiin vuoristossa pitkiäkin matkoja etsien juuri oikeaa taustaa tulevia kuvia varten. Reissu ajoittui sopivasti Kanarian kevääseen, jolloin kaikki oli suunnilleen niin vihreää ja vehreää kuin siellä mahdollista. Menolipun sai Norskilta satkulla, paluu maksoi sitten melkein triplasti menolippuun nähden, ilmeisesti koska sesonkiaika oli lopuillaan ja Norksin viimeiset paluulennot Suomeen ajoittui samoille hetkille. Vuokra-autosta ja lauttalipuista tuli lisähintaa n. 150 euroa. Lauttaliput ovat kalliimpia turisteille kuin espanjalaisille, jotka saavat kaikenlaisia vähennyksiä niistä. No, onneksi olut oli halpaa.
Ostin sitä usein, monesti jopa kaksin käsin. Opin jo viime kerralla, että nesteytykseen ei voi panostaa liikaa.
Päivät kului kivasti. Takapenkki oli kokonaan meikäläisen, Angel oli kuski ja Aitor navigoi. Mun ei tarvinnut ajaa, koska ajokuntoni ei ollut kummoinen, enkä puhunut samaa kieltä suunnistajan kanssa. Opin kuitenkin, että "rekto" tarkoittaa oikealle. Vasemmalle ei käännytty kertaakaan. Ajeltiin ympäriinsä saaria, pysähdellen milloin jalkautuen tiedusteluun, maisemakuvien ottoon, kauppareissuille (nesteytys!), syömään tai puuhastelemaan jotain muuta. Tiedustelun lomassa jäi aikaa toki myös vapaa-aikaan ja käytiin pari kertaa mm. biitsillä. Nähtiin hirveästi jänniä paikkoja. Kolme yötä Gran Canarialla majoituttiin Aitorin luona Las Palmasissa, neljä yötä meni maastossa telttaillessa. Aitorin huoneessa majoittuminen on kyllä kuin nukkuisi aarreaitassa. Huonetta vartioi mannekiininukke, ja kaapit, hyllyt, laatikot ja oikeastaan koko huone tursuaa äärimmäisen harvinaista gearia, tosin suurin osa vähän liian modernia mun makuun. Meitä hieman huvitti ajatus siitä, että huoneessa oli meidän kamojen kanssa asunnon arvon verran gearia. Angelilla oli pakkomielle DG-geardojen Graalin maljaan, IBH-pottaan, eikä voi miestä siitä syyttää. Jos meikäläistä kiinnostais digicamojutut, voisin yrittää olla vähän kateellinen tai katkera, kun nämä kaksi espanjalaista haalii kermat kakun päältä pilkkahintaan. Ilmeisesti tämä on yksi syy, miksi jätefoorumi Devtsixillä pojat on vähän elitistimaineessa eivätkä ihan vähän vihattuja. Kateus on ihmisen heikkouksista pahin, enkä sitä voi ymmärtää. Todellisuudessa miehet ovat tavallisia, rentoja heppuja, jotka kovan työn tuloksella ovat saaneet hyviä kontakteja, tuuria ja tuntevat/tietävät, mitä tekevät.
Viikko meni nopeasti ja suunnitelmia tulevia settisysteemejä varten tuli runsaasti. Törmättiin Fuerteventuralla paikalliseen kuulapyssyporukkaan, ja vähän sattumalta tyypit kertoivat löytäneensä halvan Zodiacin, jonka olivat ostaneet. Aitor koittaa nyt saada porukan vuokraamaan meille kumiveneensä sitten, kun aiheeseen liittyvä kuvaussessio on ajankohtainen. Eipähän tarvis itse ostaa ja roudata paattia Saarille, vaikkei sekään ole mahdotonta. Raha kasvaa trukin penkillä. Vaikka edellinen GP2013 meni kaikin puolin nappiin, jäi ainakin Angelilla vähän hampaankoloon, ja mies halusi lisää kuvia Red Wings -teemalla. Sehän vaan passaa, nyt kun itsekin sain vihdoin ja viimein kasaan useamman valmiin teemaan sopivan setin. 2013 keikka tuli vähän liian aikaisin ja yllättäen meikäläisen kalenteriin ja puutteita seteissä oli, mutta lainakamppeet pelasti. Tulevaisuudessa homma voi mennä toisin päin, mutta mikäs siinä. Alla kuva edellisestä sessiosta:
GP2013, Astan '04-05, kuvauspaikka GC
Ketjuun liittyen, pannaan kitlistit niistä kiinnostuneille:
Florian:
LBT-0290D, Mbitr tascilla, pyssy
Minä:
RRV, old gen 3col HAWG, isompi pyssy
Loppukevennysjuttuna kuva 2013-reissulta. Tähän mennessä paras maastomajoitus sattui autioituneeseen vuohifarmarin mökkiin. Räplättiin tetsareita kuvauskuntoon yötä myöten Aitorin ja Sergiyn kanssa, pari oluttakin otettiin. Maha on täynnä hyvää mieltä, ja se näkyy. Ranskalaiset ja Angel olivat hakemassa lisää olutta ja hoitoa Florentin nyrjähtäneeseen nilkkaan, eli hakemassa hoito-olutta. On muuten jännä, että 2013 reissulla jengi koostui suurelta osin toisilleen entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita sama harrastus yhdistää. Muutama maastopäivä, ja porukka oli jo sulautunut yhteen kuin suklaajuna. Hoitopartiolta ei tarvinnut edes pyytää nestetystäydennystä, ajatusmaailma oli jo tuttu. Angel ja Aitor eivät olleet nähneet ennen, Sergiy ja minä olimme koko porukalle uusia naamoja. Homma toimi kuin junan vessa. Yhteinen harrastus ja intohimo tekee reippaista persoonista hetkessä kavereita.
Hyvää oloa ei tarvitse peitellä
Kauheasti en kertonut tästä tiedustelureissusta, koska ollaan sovittu, että kauheasti yksityiskohtia tulevista keikoista ei avata, ettei tule mahdollisia pettymyksiä, jos jokin menee mönkään. Halusin lähinnä avata tällaisen impressiomatkailun maailmaa niille, joita se kiinnostaa.
(tiedetään, Oulu on kehä 3:n ulkopuolella (kuten Keravakin), mut silti)?
